Päivittelin tuossa äsken vasemman laidan ”Tähänastinen elämäni”-osiota ja erämaan käsite jäi mieleen pyörimään voimakkaana. Ehkäpä on niin, että kun ikää karttuu enemmän, ihminen haluaa palata juurilleen ja nimenomaan hiljaisuuteen kaiken maailman melskeestä. No, eihän tuota ”melskettä” omalla kohdallani niin hirveästi ole, mutta on kuitenkin ollut aikanaan ottaen huomioon tyypilliset naisten ruuhkavuodet, harrastukset ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen. Mutta kaikesta siitäkin selvittiin.
Kiikoisissa – jossa siis vietämme nykyisin paljon aikaa – hiljaisuus todellakin on toisinaan käsin kosketeltavaa: kukaan ei liiku kylätiellä ja mitään ääniä (paitsi lintujen) ei kuulu. Juuri tällaisina hetkinä voi kuvitella 1400-luvun erämaan ympärilleen, karhut, hirvet ja sudet metsään ja majavat joelle, jossa niitä muuten on edelleen. Ja hirvikin eksyi joku päivä ihan ikkunan alle, joten erämaasta on vielä jotain jäljellä ja loput voi aina kuvitella.
Mielikuvitus muuten on oma taitonsa sekin. Eikös Junnu Vainio (sanoittaja, laulaja ja lauluntekijä) laulanut taannoin, että ”köyhän paras huvitus on rikas mielikuvitus”. Vainio oli todellakin sanoituksissaan aivan omaa luokkaansa, jokainen laulu oli tavallaan tarina ihmisestä, inhimillisyydestä ja elämän monimuotoisesta kauneudesta. En voi sanoa etteikö nykypolvien sanoittajissa olisia samaa osaamista (koska en juurikaan kuuntele ns. uutta musiikkia), ja jos jossain sitä kuulen, en saa sanoista selvää.
Nyt joku voi sanoa, että kannattaisiko hommata kuulolaite? No ehkä, mutta ongelma voi olla myös kuullun ymmärtämisessä mitä nykypäivän musiikkiin/sanoituksiin tulee. Mutta toki myönnän, että kuulokin voi reistailla, koska ainakin telkkarissa (jos ajattelen katsovani kotimaista sarjaa tai elokuvaa) on pakko laittaa tekstitys päälle. Ja tämä kuulemma on monien ongelma kotimaisten tuotantojen suhteen.
Mitä vielä tähän loppuun lisäisin? Elokuun päivät ovat kauniita, kypsä vilja tuoksuu ja omenapuut antavat kohta parasta satoaan. Myös pihlajanmarjoja on runsaasti, joka vanhan kansan mukaan tietää vähälumista talvea: pihlaja ei kanna kahta taakkaa eli marjoja sekä lunta. Jää nähtäväksi.