Kuulin radiossa joku päivä hienon takavuosien laulun Ritva Oksasen tulkitsemana eli Jäi multa matkalaukku Berliiniin. Alkuperäinen sävellys on Ralph Maria Siegelin (1911-1972) käsialaa ja laulu tuli tunnetuksi Marlene Dietrichin laulamana Ich habe noch einen Koffer in Berlin?
Niin, tietystikin ajatukseni vei muutaman vuoden takaiseen (tai onhan siitä jo ainakin 15 vuotta) Berliinin matkaan, jonka tein tyttäreni, kälyni ja hänen tyttärensä kanssa. Hotellimme sijaitsi Alexsanderplatzilla lähellä televisiotornia, jossa olisimme käyneet maisemia ihailemassa, mutta se taisi olla juuri silloin suljettuna. En tiedä miksi. Toki hotellimme kattoterassilta oli näköala Berliinin yli, joka hotelli oli sinällään erilainen kokemus, rakennettu ehkä 1960-1970-luvulla. Hotellissa ja sen ympäristössä on filmattu monia elokuvia ja viereinen aukio on ollut esimerkiksi 1970-luvun Euroopan poliittisen nuorisoliikkeen päänäyttämö.
Kuten tiedämme, nykyinen Berliini on rakentunut sodan jälkeen eli vanhoja rakennuksia on sieltä vaikea löytää. Valtiopäivätalo säilyi ainakin osittain pommituksilta ja siellä toki käytiin, joka olikin vaikuttava rakennus monella tapaa. Muista turistikohteista voi mainita myös koskettava uusi Juutalaisvainojen muistomerkki, jonka on suunnitellut Amerikan-juutalainen Peter Eisenman ja joka on neljän jalkapallostadionin kokoinen ja 2711 betonipaadesta koottu alue aivan Berliinin keskustassa. Paasien alla on informaatiokeskus, jossa kerrotaan kuuden miljoonan juutalaisen kohtalo. Tämä muistomerkki pysäyttää ja pakottaa ihmisen tuntemaan. Jokainen pylväs on erikokoinen eikä yksikään ole suorassa.
Junaverkosto toimi hienosti ja esimerkiksi S-junalla pääsi Potsdamiin, joka on Unescon maailmanperintökohde ja jossa on useita hienoja palatseja ja huviloita. Kävimme yhden päivän aikana mm. Wanncee-järvellä, jossa tehtiin pieni kierros turistiveneellä. Järven rannalla kauniilla paikalla nähtiin mm. talo, jossa silloisen kolmannen valtakunnan johtajat tekivät päätöksen siitä, miten menetellään juutalaisen väestön suhteen. Se päätös maksoi em. kuuden miljoonan juutalaisen elämän päätymisen keskitysleireihin ja kaasukammioihin. Näitä asioita ei haluaisi muistella, mutta ei myöskään unohtaa, koska silloin unohdamme myös jotain itsestämme, ihmisyyden, inhimillisyyden ja armollisuuden.
Ei, minulta ei jäänyt matkalaukkua Berliiniin. Eikä mitään muutakaan, jota olisin jäänyt kaipaamaan. Olen toki matkoillani unohdellut joitain tavaroitani: sandaalit (taisi jäädä johonkin Egyptin kohteeseen), oloasu (en muista mihin), aurinkolasit (taksiin Jordaniassa), uikkarit (Marokkoon). Lisäksi kirjoja, lehtiä, muuta pikkusälää. Mutta mitäpä näistä, onneksi ei mitään pahempaa ole sattunut enkä ole juuri koskaan ollut matkoillani sairaana. Ihme kyllä.
Kuuntele täältä Ritva Oksasen hieno tulkinta: Jäi multa matkalaukku Berliiniin