Kyllä, todellakin olen koukussa, siis käsitöihin. Nautin villalankojen kosketuksesta, puikkojen kilinästä, virkkuukoukun näppäryydestä ja värien kirjosta, joita pelkästään katselemalla saa mielikuvituksen liikkeelle. Kudon (neulon) ja virkkaan radiota kuunnellessa ja telkan (tai oikeastaan suoratoiston) ääressä, ja hyvin sujuu kumpikin.
Toteutan käsitöilläni myös kierrätyksen ideaa, koska hyvin harvoin olen ostanut uusia lankoja. Olen saanut lankoja lahjoituksena ja osan olen ostanut Nextiilistä, joka on todellinen käsityöharrastajan aarreaitta. Tuskin minun käsitöilläni voitettaisiin mitään taitajakilpailua, koska teen vaan ihan tavallisia ja helppoja juttuja: huiveja, torkkupeittoja, pöytäliinoja, joskus sukkia.
Minusta käsityön idea ei välttämättä olekaan ne valmiit tuotteet. Minulla ei ole edes kiire saada mitään valmiiksi, koska käsillä tekeminen on se juttu ja kaiken ydin. Tässä kohtaa tuleekin mieleen Sagrada Familia-kirkon rakentajat Barcelonassa. Kirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1882 ja tuskin valmistuu koskaan, koska juurikin sen rakentaminen on itse tarkoitus. Ehkäpä kirkon suunnittelija Antoni Gaudi (1852-1926) ajattelikin juuri näin ja vertasi rakennusprojektia ihmisen elinkaareen: matka tärkeämpi kuin päämäärä.
Käsityöhön vielä, että kesän tullen ajattelin pistää pystyyn kangaspuut, jotka ovat olleet pinottuna vuosikymmenet museopirtissäni Kiikoisissa. Kangaspuut ovat siis 1800-luvun mallia, ellei jopa vanhemmat ja vievät sangen ison tilan pinottunakin saati kudontavalmiina. Ei, en minä aio kutoa niillä mitään, mutta koska ovat kauniit ja koristeelliset, voisivat yhtä hyvin olla kokonaisena muiden museotavaroiden joukossa. Kaksi isotätiäni kuulemma ovat paljonkin näillä kangaspuilla kutoneet ja muistan, että myös äitini kutoi mattoja joskus 1970-luvulla. Minäkin toki kokeilin, mutta en juuri enempää.
No niin, kevät keikkuen tulevi ja tuo erilaisia harrastuksia käsityön tilalle kuten esimerkiksi puutarhatyön. Onko mikään sen tärkeämpää? Toivotan siis voimaa ja valoa kaikille lukijoilleni!