Kuukausi: joulukuu 2023

Mitä tänään kirjoittaisin? En halua muistella mennyttä vuotta, vaikka suuria asioita tapahtuikin. Siis maailmanlaajuisesti, ei minulle henkilökohtaisesti, ellei ota lukuun tosiasiaa, että jokainen uusi päivä on oikeasti aina ”suuri”. Tälläkin hetkellä aurinko on juuri nousemassa ja päivästä varmasti tulee valoisa ja kirkas – ja kylmä, mittarissa melkein -20.

Huomenna tulee telkasta taas minun mieleiseni musiikkiohjelma eli Wienin filharmonikkojen uuden vuoden konsertti. Yleensä en seuraa juuri mitään musiikkiohjelmaa, mutta tämä on aivan eri juttu. En tiedä, miksi juuri tämä vetää puoleensa, mutta Straussin musiikki tietysti on omaa luokkaansa. Tai Straussien musiikki monikossa, koska sukuun kuului säveltäjiä monessa polvessa. Konsertissa yleensä esiintyy myös balettitanssijoita, joita on myös ilo seurata.

Huominen konsertti kiinnostaa myös siksi, koska olen kerran ollut paikan päällä Wienissä kuuntelemassa filharmonikkoja. Silloin tosin ei ollut uusi vuosi eikä ohjelmistossa ollut Straussia vaan taisi olla Mozartin musiikkia. Paikka oli sama sama eli Wienin konserttitalo ja olin siellä kälyni kanssa. Konsertti oli huikea kokemus tietenkin, kuten Wien kokonaisuudessaan, johon tutustuimme neljän päivän verran. Vuotta en tarkkaan muista, mutta se täytyi olla joskus 2000-luvun alkuvuosina, jolloin reissasimme muissakin Euroopan kaupungeissa.

Wien on aina Wien, sanotaan ja sitä se todellakin oli. Paljon kauniita historiallisia rakennuksia ja keisarin ja keisarinnan palatseja melkein vieri vieressä. Paitsi em.konsertissa, kävimme myös taidenäyttelyissä, joissakin museoissa ja tietysti jotain shoppailimmekin. Ruoka oli hyvää ja samoin viini, tottakai.

Samaisella Wienin matkalla kävimme myös Bratislavassa, joka on Slovakian pääkaupunki ja lyhyehkön bussimatkan päässä Wienistä. Bratislava ei ollut yhtä loistelias kuin Wien, mutta kauniita paikkoja oli sielläkin ja mielenkiintoinen oli myös Bratislavan vanha linna. Täältä (jostain turistikaupasta) ostin muuten pari puulle maalattua ikonia, jotka minulla ovat edelleen seinällä.

Hyvää vuotta 2024 kaikille lukijoilleni!

Jouluun on onneksi vielä monta yötä ja myös työtä, jos jouluvalmisteluja nimenomaisesti työksi haluaa luonnehtia. Toki siivoaminen, leipominen ja touhuaminen työtä onkin siinä missä kotityöt yleensä, mutta joulu on kuitenkin eri juttu ja vain kerran vuodessa. Kannattaa suhtautua joulutouhuamiseen rennosti ja lapsen mielellä, eikä ihan jokaisen villakoiran perässä kannata juosta. Ainakin minulle tärkeintä on tunnelma ja hyvä joulumieli.

Jotkut matkustavat jouluksi ulkomaille, mutta itse en ole koskaan tehnyt niin. Juuri ennen ja jälkeen joulun on tullut jossain reissattua, koska muistan joulukoristeet hotelleissa. Ainakin kerran olimme Sharm El Sheikhissä ja Kairossa sekä kerran Abu Dhabissa (Arabiemiraatit) aikoihin, että joulu oli lähellä. Tosin joulu ei ollut noissa maissa kovinkaan paljon esillä, mutta jollain tavalla kuitenkin.

Abu Dhabissa on kaiketi maailman suurin moskeija eli Sheikki Zayedin moskeija, johon mahtuu ulkotilat mukaan lukien yli 40 000 ihmistä. Sielläkin kävimme tavallisella turistikierroksella ja tietyillä alueilla, koska ihan vapaasti siellä ei saanut länsimainen turisti seikkailla. Moskeijassa on 82 marmorikupolia, tuhansia marmoripylväitä, neljä yli 100 metriä korkeaa minareettia, seitsemän valtavaa kristallikruunua ja maailman suurin persialainen matto: käsinkudottu ja peittää kokonaan lattian, jossa 5000 ihmistä (miestä) kerrallaan voi kokoontua rukoilemaan. Naiset toki myös rukoilevat, mutta heille on eri paikka. Heille on lähes kaikkialla oma erillinen paikkansa. Heistä (musliminaisista) voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta en tee sitä nyt.

Tänään on kirjoitettava ja lähetettävä joulukortit. Monet eivät enää niitä lähetä, mutta minä tykkään pitää yllä vanhoja perinteitä myös tässä kohtaa. Ja minä myös säilytän saatuja joulukortteja sekä muitakin kortteja, koska ovat kauniita ja ajatuksella lähetetty. Tuo säilyttäminen on vanha perinne sekin, kaappien kätköistä (lapsuudenkodissani) löytyy edelleen jopa 1800-luvun lopulla päivättyjä kortteja ja niitä on mukava joskus katsella. Paljon on maailma muuttunut noista ajoista, mutta joulun toivotukset ovat edelleen samanlaiset.

Entisinä aikoina kortteja ja kirjeitä lähetettiin tietenkin enemmän, ja vasta nämä sähköiset ”hilavitkuttimet” ovat syrjäyttäneet käsinkirjoitetut tervehdykset, mutta onneksi ei kokonaan. Vielä meitä on, jotka haluavat kirjoittaa joulutervehdyksensä perinteiseen malliin ja muutenkin vaalia vanhoja perinteitä. Ajat muuttuvat, mutta paljon on pysyvääkin ja se on hienoa.

Toivotan kaikille lukijoilleni jo tässä vaiheessa rauhaisaa joulun aikaa. Rauhaa toivoisin koko maailmaan, mutta se lienee turha toivo ainakin Ukrainassa, jossa valmistaudutaan taas yhteen sotajouluun, jollaista ei voi täällä meidän lintukodossa edes kuvitella. Rauhaan voi johtaa monta tietä, eikä toivoa saa koskaan heittää, vaikka juuri nyt se näyttää olevan kaukana.