Tällä hetkellä maassamme vietetään monenlaisia suvipäiviä. Ensimmäisenä tulee mieleeni vanhoillislestadiolaisten suvipäivät, joka tapahtuma on jo väkimäärältään melkoinen samoin kuin äskettäin Karkussa vietetty evankelisluterilaisten vastaava tapahtuma. Ilmeisesti uskon ikivanha sanoma vetää ihmisiä puoleensa enemmän kuin ennen, joka on toisaalta ymmärrettävää näinä epävarmoina ja levottomina aikoina.
Lapsuuteni ja nuoruuteni kesinä ei juuri käyty em. seuroissa, eikä oikeastaan käyty juuri missään, paitsi joissakin naapureissa ja sukulaisissa pikaisesti ”ehtookylässä”. Siis ei ehditty, karja piti hoitaa, lehmät lypsää, pellot piti niittää ja pistellä heiniä seipäille, kuttuja ja lampaita piti vahtia, vasikoita juottaa, kitkeä kasvimaata, kastella ja harventaa…
En muista lapsuudestani ainuttakaan matkaa, ainakaan yön yli ei oltu koskaan missään. Jos jossain kauempana (esimerkiksi Tampereella) käytiin, asiana oli sukulaisen hautajaiset. Turhaan ei siis pidemmälle menty ja olihan se tietysti myös rahakysymys vaatimattomassa agraarikulttuurissa kun elettiin.
Loma sellaisena kuin se nykyään ymmärretään ei kuulunut edes sanavarastoon, ja jos joku entinen kyläläinen poikkesi ja kertoi olevansa lomalla, ihmettelin, että mitä se sellainen on. Vasta ollessani työelämässä kesäloma tuli ajankohtaiseksi, mutta silloinkaan ei ollut tapana lähteä mihinkään pidempään reissuun.
Vaikka olen myöhempinä aikoina (aikuisena) reissannutkin jonkin verran, ei se ole ollut minulle mitenkään suuri asia sinällään. Toki monilla matkoilla olen nähnyt ja kokenut monia merkityksellisiä asioita, joita on aina joskus kiva muistella. Valokuvista minua katselee hymyilevä nuori nainen esimerkiksi Gizan vuosituhantisilla pyramideilla, Intian auringon alla tai Berliinin monikulttuurisessa yössä. Minäkö se todella olen?
Kuitenkin kaikista parhaiten olen viihtynyt nykytermillä sanoitettuna ”omassa kuplassani” ja nykyään vaan enemmän ja enemmän viihdyn paitsi yksinäisyydessä myös ydinperheen parissa. Onko se viisautta vai vanhenemista, ehkä molempia yhdessä? Aika aikaansa kutakin.
”Olet nuori vain kerran. Sen jälkeen sinun on keksittävä toinen selitys.” – Billy Arthur