Tervetuloa blogisivustolleni! (päivitetty 8.4.2025)
Olen Raija Westergård (os. Sillanpää) Hämeenkyröstä. Olen eläköitynyt päivätoiminnan ohjaajan tehtävistä jokin aika sitten ja tällä hetkellä keskityn toisenlaisiin asioihin ja mielenkiinnon kohteisiin mm. kirjoittamiseen ja kulttuurihistorian tutkimiseen lähinnä omien juurien kautta. Vaikka olen asunut Hämeenkyrössä jo lähes 37 vuotta, synnyinjuuriltani ja sielultani olen aina satakuntalainen eli ”kiikoslainen”, joka paikka on minulle edelleen nimenomaan Satakuntaa, vaikka kuntaliitoksen myötä nykyisin onkin osa Sastamalaa ja Pirkanmaata.
Vanha lapsuudenkotini historiallinen miljöö on tällä hetkellä tärkeä toinen koti, jossa vietämme paljon aikaa koko perheen voimin perinteitä vaalien ja niitä kunnioittaen. Juuri täällä voi aistia menneiden sukupolvien askeleet ja verkkaisen elämänmenon, joka on kauan sitten kadonnut (kadotettu) nykypäivän hektisessä arjessa. Kun tänään katselee majavien liikkeitä hiljaisella joella, miettii, että ehkäpä vielä jotain on jäljellä siitä tiettömästä ”erämaasta”, jollainen tämä seutu oli vain muutama vuosisata sitten: ”Vielä 1400-luvulla Kiikoinen oli erämaata, jossa kiikkalaiset kävivät metsästämässä ja kalastamassa. Elettiin aikaa, jolloin karhun, suden ja ilveksen nahat olivat kovaa valuuttaa.” (Heikki Pietilä 10.7.2021)
Kukaan ei tiedä tarkkaan miten vanhoja nuo meidän ”museorakennukset” Kiikoisissa ovat, mutta rakennustavan perusteella voidaan puhua 1700-1800-lukujen vaihteesta. En tiedä myöskään, että monesko polvi olen tällä paikalla pitkässä sukupolvien ketjussa, mutta omien laskujeni mukaan ainakin viides tai kuudes. Selvää on kuitenkin, että tällä joen rantatörmällä on asuttu kauan, satoja vuosia, ellei tuhansia vuosia. Nimittäin esinelöytöjen ja kivirakennelmien perusteella voi olettaa paikalla olleen jonkinlaista asutusta jo nuorakeraamisella kaudella eli vasarakirveskulttuurin aikaan 2800-2300 eaa.
Koulutukseltani olen filosofian maisteri, valmistuin Turun yliopiston humanistisesta tiedekunnasta pääaineena kulttuurihistoria, sivuaineina yhteiskuntapolitiikka, naistutkimus ja sosiaalipolitiikka. Lisäksi olen opiskellut tiedotusoppia, hallintotiedettä ja Suomen historiaa. Gradussani tutkin satakuntalaista puukkojunkkarihistoriaa oman kotikyläni mikrohistoriasta käsin ja joka on samalla henkilöhistoriaa omasta suvustani ja Myönteen kylän ihmisistä 1900-luvun alkupuolella. Mainittakoon, että ”häjyjä” oli muuallakin kuin vain Pohjanmaalla ja siis junkkarikulttuuria tutkin gradussani lähinnä lähisukulaisuuteni ja säilyneiden perhearkistojen kautta: Mitä ne siellä niin tappeli? Puukkotappelu,paikallisyhteisö ja vallanalaiset Tyrvään käräjillä v.1908.. Gradua voi käydä lukemassa täältä: Westergård/gradu/2010/Turunyliopisto
Harrastan käsitöiden ja lukemisen ohella myös kirjoittamista. Olen julkaissut yhteensä neljä teosta, joista viimeisin Maria, naissotilaan tarina 1918, julkaistiin tarkistettuna painoksena e-kirjana Kustannusliike Warelian kustantamana syksyllä 2017. Mainittakoon vielä, että tämä teokseni pääsi eräiltä osin myös näyttämölle eli Kotkan Kaupunginteatteriin esityskaudelle syksy 2018 – kevät 2019: Mar1a918, kertomus radikalisoitumisesta.. Lue lisää täältä: Mar1a918.
Vasemman laidan valikossa mm. lista kirjoittamistani teoksista ja julkaisuista, joista ohessa vain muutamia, koska olen ”arkistoinut” ne liian hyvin eli ovat juuri nyt vaikeasti löydettävissä tietokoneeni uumenissa. Mutta ei hätää, ne löytyvät kyllä silloin, kun niitä vähiten etsii. Niin yleensä käy muutenkin elämässä.
Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä helmenä elämänpolullani mainitsen vielä, että minut valittiin Vuoden Plikaksi maaliskuussa 2019. LC-Hämeenkyrö Kyröttäret valitsee vuosittain yhden hämeenkyröläisen naisen Vuoden Plikaksi, joka huomionosoitus minulle myönnettiin mm. toiminnastani ikäihmisten kulttuurikokemusten ideoinnissa ja tuottamisessa päiväkeskus Aurinkorinteellä Hämeenkyrössä.
Blogiani voi seurata myös täältä: 