Elämme varsin monimuotoisia ja vaikeita aikoja, ainakin mitä tulee sotauutisiin maailmalta ja mm. vanhuspalveluita radikaalisti heikentäviin ”soteuutisiin” kotimaasta. Toki meillä täällä on kuitenkin turvallista verrattuna Gazaan tai Ukrainaan, joissa monet kodit hävitetään maan tasalle, mutta mietteliääksi vetää. Eikä tietenkään voi ohittaa nuorten ja lasten ongelmia koulumaailmassa, Vantaan traaginen tapaus tästä nyt tuoreena mielessä.
Koulukiusaaminen (tai nykyisin voi käyttää termiä väkivalta) on vaan raaistunut vuosikymmenten saatossa ja nettimaailma tekee siitä vielä raadollisempaa. Joku taisi telkkarissa mainitakin, että kuinka monta lasta ja nuorta täytyy kuolla ennen kuin ongelmaan todella havahdutaan. Ehkä meillä Suomessakin (kuten USA.ssa monin paikoin) päädytään siihen, että ovilla on metallinpaljastimet ja lisäksi aseistetut vartijat luokissa ja välitunneilla.
Mutta kun sitä kiusaamista/väkivaltaa esiintyy eniten koulumatkoilla ja yleensäkin koulun ulkopuolella? Arvostan suuresti niitä kauppoja kouluteiden varsilla, jonne kiusattu oppilas voi mennä aikuisen lähelle ”turvaan” kiusaajiltaan, onneksi tämä mahdollisuus on otettu käyttöön joillakin paikkakunnilla.
Minusta on merkillistä se, että kiusattua harvoin autetetaan akuutissa ahdingossaan. Ehkä on niinkin, että harvat kaverit koulussa uskaltavat mennä kiusatun tueksi, koska pelkäävät itse tulevansa kiusatuksi. En tiedä nykyään, mutta ennen eivät opettajatkaan juuri puuttuneet, jos jotain kiusattiin. Tuntui, että tuolloin joitakin suorastaan sai kiusata vapaasti, jos tämä oppilas sattui olemaan köyhästä perheestä tms.
No niin, en halua tällä erää kirjoittaa kiusaamisaiheesta enempää, mutta kehoitan lukemaan Ida Rauman kirjoittaman kirjan Hävitys, joka on Finlandiavoittaja parin vuoden takaa. Lue myös kiinnostava artikkeli Raumasta täältä: Kiusaamisesta