Tai oikeastaan olen nykyisin kahden kunnan kansalainen eli Hämeenkyrön ja Sastamalan, joissa molemmissa vietän aikaa suunnilleen puolet ja puolet. En halua verrata näitä paikkakuntia keskenään, koska se on mahdotonta. Sastamala (siis Kiikoinen) on kuitenkin minulle synnyinpaikka, sielunmaisema ja henkinen koti monella tapaa. Hämeenkyrö valikoitui aikoinaan asuinpaikaksi lähinnä työsuhteiden kautta, mutta on omalla tavallaan muotoutunut kodiksi vuosien saatossa. Aikaa ja tupakkia se on vaatinut (enkä edes tupakoi).
Varmasti kaikki Hämeenkyröön jostakin muuttaneet tietävät, mitä tarkoitan edellä ”ajalla ja tupakilla”. Eli Hämeenkyröön ei todellakaan voi kotiutua äkkiä, se vie vähintään 20 vuotta, jos riittää sekään. En oikeastaan tiedä, mistä se johtuu. Varmasti itsestäkin, mutta Hämeenkyrössä vierasta, vierasta nimeä ja erilaista puheen aksenttia tosiaan vierastetaan pitkään. Toki näin voi olla monilla paikkakunnilla, mutta minun kokemukseni on vain Hämeenkyröstä.
No, enhän minä kumuna (kuntaanmuuttajana) ole koskaan Hämeenkyrössä mitenkään kärsinyt, pikemminkin asia on päinvastoin: minä olen ikäänkuin etäämmältä nähnyt ja kokenut selvemmin ja vuosien saatossa olen oppinut ymmärtämään täkäläistä identiteettiä, vaikka en siihen osaa täysin samaistua. Hämeenkyrössä ei todellakaan hötkyillä eikä turhista valiteta ja ihmiseen voi aina luottaa.
Kiikoinen sen sijaan on muuttunut melkoisesti yli 35.ssä vuodessa, jotka vuodet olen sieltä ollut poissa. Sukupolvet ovat vaihtuneet ja kaikkia kylän ihmisiä en enää välttämättä tunne. Kylätie on hiljentynyt huomattavasti siitä, mitä itse olen siellä nuoruudessani asunut, mutta traktorit ja muut maatalouden koneet ovat sitävastoin paikkakunnalla lisääntyneet – joka on tietysti hyvä asia. Suomalaista puhdasta ruokaa ei voita mikään ja hienoa, kun sitä tuotetaan lähellä.
Toinen havainto Kiikoisista – joka on minusta merkillistä – on lentokoneiden määrä taivaalla: siis kaikenlaisia koneita liikkuu usein korkealla ja matalalla paljon enemmän kuin ennen. Ilmeisesti sota Euroopassa (Ukrainassa) on muuttanut lentoreittejä tai sitten minulla on enemmän aikaa tuijottaa taivaan ilmiöitä. Todennäköisesti molempia, mutta eivät nuo koneet ole häiriöksi, kuten ei äskeinen sotaharjoitusten kumu Pohjankankaalta, vaikka mietteliääksi se vetää. Sotaanko valmistaudemme mekin?
Otsikko Kahden maan kansalainen on muuten hieno Jaakko Löytyn sävellys ja sanoitus vuodelta 2002, johon tekstiin usein samaistun: …lopulla matkaa ikäväni ymmärrän, ihmisen on määrä kotiin päästä kerran. Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa, olen kahden maan kansalainen.