Huomiselle luvattiin talvimyrskyä ja siksi ajattelin kirjoittaa muutaman rivin jo tänään (ikään kuin joku myräkkä vaikuttaisi minun kirjoittamiseeni tai kirjoittamattomuuteeni millään tavalla). Tai voi se oikeasti vaikuttaa, jos sähköt menee poikki enkä ole muistanut ladata koneita, kuten usein tapahtuu. Eikä löydä edes toimivaa taskulamppua sysimustassa pimeydessä eikä tulitikkuja kynttilän sytyttämiseen yms.
Juuri näinä päivinä meitä kansalaisia kehotetaan varautumaan muutaman päivän varasuunnitelmalla, joka tuntuu jollain tasolla kylmäävältä. Itse olen sen verran realisti, että mitä tahansa voi tapahtua ja yleensä nuo tapahtumat tulevat äkkiarvaamatta varasuunnitelmista huolimatta.
Oikeastaan minun piti tänään kirjoittaa iskelmäsanoituksista. Kyllä, juuri niistä, vaikka totuuden nimissä on sanottava etten ole niitä juuri koskaan kuunnellut (koska kuuntelen musiikissa aina enemmeän melodiaa, sovituksia yms.). Tänään kuitenkin satuin avaamaan telkan johonkin aikaan iltapäivästä ja sieltä tuli jotain 1970-1990-lukujen iskelmiä ja usein toistui säveltäjä/sanoittajan nimi: Raul Reiman (1950-1987).
Reiman oli suorastaan erikoislahjakkuus mitä sanoituksiin tulee ja niitä oli määrällisesti todella paljon noina aikoina. Mutta kuten usein käy, sanoittaja (ja usein säveltäjäkin) jää esittävän laulajan varjoon eikä heidän elämäntyötään välttämättä juurikaan muistella kuin joskus pintaraapaisuna. Olen huomannut tällaisen ”varjoilmiön” toki muillakin elämänaloilla kuin esittävät taiteet ja usein ns. menestyvän henkilön takana on oikeanlaiset taustajoukot. Tämä pätee erityisesti politiikassa menestymiseen, mutta siitä ei nyt enempää tässä vaiheessa.
Niin, vaaleja on taas luvassa kevään korvalla, on sekä kuntavaalit että aluevaalit, joiden pelkään sekoittavan pakkaa entistä enemmän. Mutta minä en noilla asioilla vaivaa päätäni muuten, kuin että käyn äänestämässä. Ja yritän olla sekoilematta äänestyslipuissa. Onneksi vaaleihin on vielä aikaa.
Raul Reimanin elämästä voit lukea lisää täältä: Reiman