Jonkin aikaa olen varmaan tässä blogissakin kirjoittanut siitä, että haluaisin irtautua Facebookin ihmeellisestä maailmasta. Ei sillä, etteikö fb:ssä ole puolensa, joita olen punninnut tarkoin omasta näkökulmastani. No, kohtalo tarttuikin toimeen puolestani niin, etten enää joku päivä päässytkään tililleni (toimimaton salasana ja sähköposti sekä jotain muutakin häikkää). Eli se siitä. Kaikki vanhat ”kaverit” hukkuivat äkkiä somen harmaisiin syövereihin.
Mutta en kokonaan kuitenkaan saanut itseäni somesta irti ja loin uuden fb-tilin, jossa ei ole tuhansia ”kavereita”, kuten vanhassa vaan tarkoin valikoitu joukko – joka toki vähitellen kasvaa sekin. Tämä sopii paljon paremmin nykyiseen elämäntilanteeseeni ja voin hallita paremmin (introverttinä) kaverimäärää ja -laatua. Laadulla tarkoitan nimenomaisesti, että oikeasti tunnen ihmisen fb:ssä, ettei se ”kaveri” ole pelkkä nimi jossain päin Suomea jne.
Julkaisen muuten tätä blogiani myös Blogit sivustolla ja siellä olen suunnilleen sijalla 200. Top 20 joukkoon mahtuu hienoja kirjoituksia erilaisilta ihmisiltä ja jotka varmaan julkaisevat tekstejään paljon tiheämmässä tahdissa kuin itse teen. Esimerkiksi blogi otsikolla ”Vitut sano Vatanen” on joskus virkistävää luettavaa, jos tämän maailman meno alkaa liikaa tympimään.
Ja tympiihän se joskus ja varsin monella tavalla. Itsekin voisin tässä valittaa sitä tai tuota, mutta ”Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki” (Kaarlo Kramsu 1855-1895 nuijasotaa käsittelevässä runossaan Ilkka v.1887).
Mutta eteenpäin ja valoa kohti. Siis joulun valoa, joka on joka vuosi aina yhtä ihmeellinen ja lumoava.