Vaikka en varsinaisesti harrasta sukututkimusta, olen näinä päivinä viipynyt erilaisten aineistojen äärellä. Onneksi nykyisin lähes kaikki on valmiiksi netissä, vaikka tiedon kaivaminen käy toisinaan työstä sekin. Mutta on antoisaa ja avartavaa, vaikka pitäisi kai siivota, leipoa ja paistaa, kun tuo joulu jo ovella kolkuttaa. Antaa sen vielä hetken siellä kolkutella.
Ei, minun suvustani ei löydy kuninkaallisia enkä sellaisia ole edes etsinyt, minua kiinnostaa ennemmin se ihan tavallinen ihmisen elämä ja miten he ovat eläneet eri aikakausilla ja vuosisadoilla, ja miten erilaiset yhteiskunnan murrokset ja käännekohdat ovat näitä ihmisiä kohdelleet.
Kyllä, historian sivu on pitkä, koska tässä parin päivän sisällä onnistuin ”metsästämään” yhtä sukuhaaraani 1300-luvulle. Tosin tästä oli vain lyhyt maininta, mutta ajoitin 9.n sukupolveni esivanhemmat 1600-luvun Kiikkaan. Löysin ihmisten nimet, vuosiluvut, talojen nimet jne. Tämä tuntuu todella ihmeelliseltä, koska en tiennyt aiemmin Kiikan sukuhaarasta mitään. Ja tuntuu huikealta ajatella, millaista elämää elettiin 1600-luvulla ja millaisia elämänkohtaloita he kokivat. Ainakin sotia, sortovuosia, nälkävuosia, mutta varmasti paljon hyviäkin aikoja.
Kylien, talojen ja ihmisten (kaukaisten sukulaisten) nimiä en halua tässä mainita, koska sillä tiedolla ei ole mielestäni mitään merkitystä perheen/suvun ulkopuolisille henkilöille. Toki asianosaisille kerron sukulaisuussuhteista, jos sellaisia tapaan oikeasti tai netin kautta, mutta suurta numeroa en tästä(kään) tee. Miksi tekisin? Minulle riittää, että itse tiedän juuret ja haarat, joita nyt näyttää tulevan rutkasti lisää.
Niin, mitä se aika on? Harmaat päivät juoksevat ohi kiireellä. Onneksi ohi etteivät jää taloksi. Tähän aikaan vuodesta valoa ei juurikaan ole, vaikka tänään paistoi aurinko. Hetken aikaa. Hetki vain ja päivä kerrallansa…