Hetken mietin, että mitä kirjoittaisin näin kauniina ja kirkkaana kevään päivänä. Ehkäpä minulla on geeneissä hieman melankolinen pohjavire jo valmiiksi sisäänkirjoitettuna, mutta en anna sen häiritä, varsinkaan tänään. Mutta tosiasia kuitenkin on, etten ole mikään kansakunnan naurattaja luonteeltani, vaikka jonkinlaisen huumorin (huonon) toki itsessäni tunnistan.
Näinä aikoina huomaa kaikesta, että vaalit ovat tulossa. Eikä siinä mitään, mutta kunhan säästytään ylilyönneltä, joita mediassa joskus ilmenee. Äskettäin luin erään lehden yleisökirjoitusta, jossa kirjoittaja oli sitä mieltä, että eläkeläiset ja seniorikansalaiset voisivat jo jättäytyä asettumasta ehdolle ainakin kunnanvaltuustojen vaaleissa. Toisaalta olen samaa mieltä tai ainakin niin, että annettaisiin nuorille ja työikäisille enemmän mahdollisuuksia vaikuttamiseen. Tosin en tiedä miten voidaan lain mukaan evätä kenenkään oikeus asettua ehdolle, vaikka olisi ikää jo mittarissa miten paljon tahansa.
Turvallisuus on myös puhuttanut viime päivinä ja näin pienen ihmisen näkökulmasta katsoen maailma (Eurooppa) näyttää jopa turvattomalta ainakin mitä tulee suurvaltapolitiikkaan. Sota Ukrainassa tulisi saada loppumaan, mutta millä ehdoilla rauha rakennetaan, on jo toinen juttu. Toivottavasti kuitenkin järjetön viha saataisiin loppumaan mahdollisimman pian. En pysty edes ajattelemaan sodan uhreja, heidän perheitään ja kaikkea ikävää, jota siihen liittyy. Selvää kuitenkin on, että taas yksi sukupolvi (varsinkin lapset ja nuoret) on menetetty ja sodan traumat siirtyvät monen sukupolven yli kauas tulevaisuuteen. Näin on ollut aina ennenkin.
No niin, en sitten pysytellyt tässä(kään) tekstissäni kovin valoisissa tunnelmissa. Parempi kuitenkin kirjoittaa siitä, mikä normaalisti mieleen tulee, koska ns. väkisin teemassa pysyminen ja siitä kirjoittaminen on perin työlästä. Juurikin kirjoittamisen vapaus on syynä siihen, miksi ylipäätään kirjoitan tätä blogia. Toki on ollut aikoja (työelämässä), jolloin minun kirjoittamistani yritettiin rajoittaa, mutta en pystynyt muuttumaan, enkä myöskään halunnut.
Tämä tästä. Valoa kohti.