Tai sään puolesta ei juuri nyt tunnu kovin ihanalta, vaikka jossain kukkivat jo kirsikkapuut ja varhaisimmat kevätkukat. Vihreyttäkin jo näkyy maisemassa jonkin verran ja valon määrä vaan lisääntyy lisääntymistään. Mitä siitä, vaikka paikoitellen taivaalta tulee vettä ja lunta vuorotellen, kevät on kuitenkin täällä. Kevät.
Tämä blogini oli muuten hetken aikaa poissa käytöstä ja syy ei ollut minussa, ihme kyllä. Joku/jotkut konnat kaiketi kaappasivat tilini, mutta kun havaitsivat sen varsin ”köykäiseksi”, palauttivat. Niin siinä täytyi käydä, koska olen ymmärtänyt, että nuo kaappaajat kalastavat näistä mm. tärkeitä salasanoja, pankkitilin tunnuksia, tilinumeroita ja näiltä sivuiltani niitä ei todellakaan löydy.
Toki tämä läppärini on jo vanha ja todennäköisesti suojaukset yms. vanhentuneet, eli on varmasti siksi hyvää riistaa nettihyökkäyksille. Mutta en ole ollut siitä edes huolestunut, koska käytän tätä rakkinetta ainoastaan tämän blogin kirjoittamiseen. Mutta ehkäpä vien tämän varmuuden vuoksi Antille (kaikki hämeenkyröläiset tietävät kenestä Antista on kyse) tarkistettavaksi, ellen sitten heitä tällä ”vesilintua” ja hanki uutta konetta. Katsotaan.
Se on muuten varsin outo tunne, kun huomaa sometilin kaapatuksi. Tulee miettineeksi kaikkea mahdollista ja mahdotontakin, että onko todella kaikki elämän tärkeät jutut turvassa ja jos ei ole, mitä sitten tapahtuu? On parempi olla ajattelematta, mutta on myös oltava todella tarkkana kaikessa, mitä somen ihmeellisessä maailmassa tekee. Oleellisinta on myös, ettei tee kiireellä mitään klikkauksia puoleen eikä toiseen, koska juuri kiireen tuntua konnat käyttävät hyväkseen.
Puhelinmyyntiin pätee sama keino. Usein he kysyvätkin aluksi, että ”onko hetki aikaa” ja minä aina vastaan, että vaikka koko päivä, mutta en osta enkä myy, joten tämä tästä. Onneksi eivät enää juurikaan soita.
Tähän loppuun taas kalenterini mietelause, jolla voisin puhutella vaikka noita somen konnia: ”Diplomaatti on henkilö, joka toivottaa sinut helvettiin niin tyylikkäästi, että itse asiassa jäät odottamaan matkaa”. (Cassie Stunnet)