Olen syntynyt veden äärellä eli pienen joen rannalla ja usein (muualla asuessa) kaipaan juuri joen tuoksua, verkkaista virtausta ja eläimiä, joihin lasken mm. majavat, saukot ja linnuston, joita varsinkin keväällä on liikkeellä runsaasti. Vesilintujen elämää on mukava seurata ja pidän erityisesti telkistä, jotka laskeutuvat veteen kuin pienet lentokoneet ja pesivät niille vartavasten rakennetuissa pöntöissä joen rannalla, jossa niitä ei mikään näytä häiritsevän.
Telkkä eli sotka mainittiin jo Kalevalassa: ”Maailma syntyi sotkan munasta” eli sotka teki pesänsä Ilmattaren polvelle ja laski kuusi kultaista ja yhden rautaisen munan. Munat särkyivät mereen ja niistä syntyi maa, taivas, pilvet, kuu, tähdet ja aurinko. Minusta tämä syntytarina on hieno, jopa lohdullinen ja monella tapaa sopiva meille pohjoisen ihmisille, joille nuo mystiset kertomukset ovat osa minuuttamme ja hallaista olemustamme.
Kalevalan tarinat ja yleensäkin pohjoisten kansojen tarusto ei ole syntynyt tyhjästä. Niissä voi aistia menneisyyden, mutta myös nykyisyyden, ehkäpä tulevaakin, jos antaa mielikuvitukselleen vapaat horisontit ”nähdä” enemmän ja laajemmin kuin vain tämä päivä.
Toiset meistä muuten näkevät enemmän kuin muut. Muistan miten nuorena ihmisenä näin syksyn pimeällä taivaalla merkillisiä valoja, kuin suuria erivärisiä palloja limittäin ja lomittain eikä mitään ääniä kuitenkaan kuulunut. Pyysin vanhempiani katsomaan niitä myös, mutta eivät tulleet, kun sattui joku naapurin mies olemaan käymässä juuri silloin. Myöhemmin isäni sanoi, että ”olivat varmaan venäläisiä säähavaintopalloja”, mutta äitini sanoi, että ”ei niitä kaikille näytetä”. En tiedä mitä hän oikeastaan tarkoitti, mutta en sen jälkeen ole vastaavia valopalloja taivaalla nähnyt.
Elämässä tapahtuu paljonkin järjellä selittämättömiä asioita. Minusta kaikkea ei tarvitse yrittää selittää, joku osa meistä voi aina jäädä hämärän rajamaille, selittämättömään, koska juuri siinä piilee se suuri elämän tarkoitus ja perimmäinen kysymys: olemme ihmisiä, mutta mitä muuta me olemme?
”Tilaisuus koputtaa vain kerran”. (kiinalainen sananlasku).