Näinä kuumina heinäkuun lopun päivinä tulee pohtineeksi kaikenlaista. Esimerkiksi sitä, että kutistaako jatkuva yli +30 helle ihmisen aivoja? Googlasin tietoa tästä ja todellakin monien lähteiden mukaan ihmisen aivot eivät toimi normaalisti jatkuvassa kuumuudessa. Tosin monet muut seikat ns. kutistavat aivoja mm. tupakointi, liiallinen alkoholin käyttö, stressi, univaje, diabetes, kohonnut verenpaine jne. Ilmeisesti nämä kaikki tekijät yhdessä vaikuttaa aivoihin epäsuotuisasti niin, että mm. väkivaltarikollisuus lisääntyy erityisesti pitkinä hellejaksoina.
Todennäköisesti myös terve harkintakyky pettää liian korkeissa lämpötiloissa ja ihminen saattaa toimia oudosti. En tiedä, johtuuko viimepäivien liian monet hukkumistapaukset juuri aivojen kutistumisesta ja harkintakyvyn lamaantumisesta, mutta itse kyllä näen siinä yhteyttä. Lasten hukkumistapaukset jopa särkee sydäntäni, ja koska minulla on siitä jopa omakohtainen kokemus 5-vuotiaana. No en ihan hukkunut, mutta lähellä oli, ellei veljeni (silloin 9-vuotias) olisi ymmärtänyt vetää minut hiuksista joesta ylös.
Hukkumiskokemus ei kuitenkaan jättänyt suuria traumoja, mutta johonkin kehomuistiin se on jäänyt, koska kaikki lihakseni jännittyy aina veden äärellä ja erityisesti tumma vesi tuntuu pelottavalta. Pystyn kyllä menemään avoveteen uimaan (ainakin kastautumaan), mutta se ei ole mukavaa, ei edes näillä helteillä ja siksi virkistäydyin mieluimmin turvallisesti kylmän suihkun alla.
Oheinen kuva tuli eteeni jostain netin syövereistä ja muistin, miten eräs entinen esimies (nainen) usein toivotteli jo puolen viikon aikoihin hyvät viikoloput. Ilmeisesti hän ”eli” vain viikonlopuille tai hänellä oli jotain muuta elämänhallinnan ongelmia. Tämä tästä. Eläkkeelle jäätyäni en ole juuri uhrannut ajatustakaan entiselle työelämälle. Miksi niin tekisinkään?
No niin, onneksi nyt on vaihteeksi pilvinen päivä, vaikka lämmintä silti. Tämä kesä saattaa jäädä aikakirjoihin ennätyskuumana ajanjaksona, vaikka todennäköisesti kuumuus vaan lisääntyy kesä toisensa jälkeen. Me ihmiskuntana varmasti keksimme vähitellen keinoja sietää lämpenevää ilmastoamme, mutta jo tällä hetkellä monet ihmiset (varsinkin vanhukset) ovat kuumissa asunnoissaan ilman viilennyslaitteita todella hätää kärsimässä. Toivotaan, etteivät ole ihan oman onnensa nojassa, kuten muutaman vuoden takaisessa Pariisissa, jossa helle tappoi satoja yksinäisiä vanhuksia päivässä ylikuumentuneisiin asuntoihinsa aikana, jolloin omaiset lomailivat rannikolla.
Tähän ei mitään lisättävää tai pois otettavaa paitsi, että pidetään huolta lähimmäisistämme myös epätavallisina aikoina ja varsinkin silloin, kun oletetaan, että kaikki on hyvin. Aina ei todellakaan ole.