Kuukausi: elokuu 2025

Olen viime päivinä hieman siivoillut nurkkia. Ei, en huoneita vaan tietokoneeni uumenia, jonne on todellakin kertynyt kaikenlaista tärkeää ja vähemmän tärkeää. Jos nämä kaikki olisivat paperisina pinoina, en osaa edes kuvitella niiden määrää. No, toki osa olisi jo poltettu ajat sitten tai viskattu paperinkeräykseen. Joutavaa ja turhaa tekstiä on todellakin runsaasti, mutta myös säilyttämisen arvoista, ainakin omasta mielestäni.

Siis olen kirjoittanut vuosikausia blogia ja koska julkaisualustat ovat aika ajoin muuttuneet mikä mistäkin syystä, niillä kulloinkin julkaistut kirjoituksetkin ovat tietysti hävinneet. Tai olisivat hävinneet, ellen olisi niitä ymmärtänyt aikoinaan kopioida omiin tiedostoihini koneelle ja tikulle. Näin ollen päätin kiinnittää nuo vanhemmatkin tekstini tälle sivustolle luettavaksi, ken vaan niitä haluaa lukea. Ja miksei haluaisi, onhan kyseessä hämeenkyröläistä vanhustyön kulttuuri/sosiaalihistoriaa ruohonjuuritasolta kuvattuna sellaisena, kun minä sen olen nähnyt ja kokenut.

Niin, ja olen kuvaillut teksteissäni myös päiväkeskus Aurinkorinteen synnyn ja siihen liittyvät monet koukerot. On sanottava, että aikaa siihenkin meni ja tupakkia, mutta kai se oli sen arvoista? Siis sitä kysyn nyt, kun viime keväänä koko Aurinkorinteen kohtalo näytti olevan vaakalaudalla, tai niin ainakin olen täältä etäämmältä ymmärtänyt?

Vaikka nuo vanhat blogit ovatkin jo tässä luettavissa (katso sivun vasen reunapalkki), sivuston asettelussa on vielä hieman ongelmia eli linkit ja kuvat eivät enää avaudu ja kappaleet ovat hieman oudosti. Yritän järjestellä ja poistaa turhia linkkejä, parannella kappaleita paremmin luettavaan kuntoon, mutta tiedoston koon vuoksi siihen menee jonkin verran aikaa.

Mutta mitä siitä, mitä se aika loppujen lopuksi on? Ainakin viimeiset kymmenen vuotta ovat menneet yhdessä hujauksessa, tämän huomaan juurikin noista vanhemmista blogiteksteistäni, joita juutuin myös itse lukemaan ja ihmettelemään: ai, miksiköhän olen kirjoittanut tästä tai tuosta asiasta juuri noin? Miksi olen käyttänyt juuri näitä sanoja kuvaamaan jotain tiettyä tapahtumaa?

Kuitenkin pääasiassa nuo tekstit ovat varsin mielenkiintoista ajankuvaa toimintaympäristöstä, josta ei äkkiseltään luulisi löytyvän paljonkaan mitään kerrottavaa. Ketä nyt vanhustyö kiinnostaisi? Minua kiinnosti ja kiinnostaa edelleen, mutta nyt hieman erilaisessa kontekstissa. Elämä on.

Satuin katsomaan Areenasta joku päivä (tai oikeastaan taisi olla eräs helteinen iltayö) todella mielenkiintoisen dokumentin ihmisistä, joiden aivojen erilaisuus teki heistä työmarkkinoiden näkökulmasta ainutlaatuisia. Siis kyseessä on autismin kirjolla olevista ihmisistä, joiden erilainen lahjakkuus verrattuna ns. normaaleihin ihmisiin vaikutti jopa epätodelliselta. Miten muuten ihmisen normaalius määritellään, kuka meistä oikeastaan on normaali?

Joka tapauksessa tämä tanskalainen dokkari käsitteli aihetta monipuolisesti ja humaanilla tavalla. Miten moni ihminen on jäänyt esimerkiksi työelämän ulkopuolelle sosiaalisen erilaisuutensa vuoksi, kun ei ole ymmärretty henkilön toisenlaisia kykyjä, kuten esimerkiksi erityislahjakkuutta  matemaattisissa tehtävissä?

Huomioitavaa dokumentissa on oivallus siitä, että sen sijaan, että yhteiskunta yrittää muokata ns. erilaiset oppijat tiettyyn kategoriaan, yrittäisimme muokata työelämää niin, että siellä olisi tilaa ja mahdollisuuksia erilaisille ihmisille. Tämä on todellakin kehittämisen arvoinen idea esimerkiksi meillä Suomessa, jossa väestö vanhenee ja työelämään siirtyy aina vaan vähemmän ihmisiä suhteessa vanhuksiin (huoltosuhde).

Ja kuinka paljon nuoria jää tänä päivänä kokonaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle? Käsittääkseni puhutaan kymmenistä tuhansista nuorista ja työikäisistä, jotka kärsivät esimerkiksi mielenterveysongelmista. Pitäisiköhän tutkia, kuinka moni oikeastaan lukeutuu mielenterveyspotilaisiin? Ja kuinka moni elää autismin kirjolla, joka ominaisuus  luokitellaan usein helposti mielenterveysongelmiksi syystä, että ihmisellä saattaa olla erilainen sosiaalinen normisto?

Todellakin, tämä yhteiskunta suosii ulospäinsuuntautuneita ihmisiä ja luonteita, jotka tulevat kaikkien kanssa toimeen ja jotka ovat kuin kalat vedessä missä tahansa liikkuvatkin. Kyllä, heitä tarvitaan, mutta myös ihmisiä, joiden erityislaatuiset kyvyt saattavat ratkaista suuria, jopa maailmanlaajuisia ongelmia kädenkäänteessä, kun vain annamme heille mahdollisuuden. Miksi emme niin tekisi?

Dokumentti katsottavissa täältä: Piilotetut kyvyt