Tässä joku päivä jäin pohtimaan painetun paperisen kirjan merkitystä ja arvoa tässä ajassamme. Ai mistä syystä? No esimerkiksi siksi, kun tässä oman lähialueeni erään liikkeen ulko-oven edustalla on käytetyistä ikkunoista rakennettu ”kierrätyskirjakaappi”, jonne jokainen voi tuoda ja viedä kirjoja niin halutessaan. Todella hieno ja kätevä idea sinällään, mutta itse ajattelen kirjan arvoa aivan toisesta näkökulmasta.
Kirjojen kierrätys on toki parempi ratkaisu kuin niiden tuhoaminen. Olen sellaistakin nähnyt joskus, kun roskalavalle lensi muuton yhteydessä kirja jos toinenkin. Netissä saattaa nähdä erilaisia askarteluvinkkejä, kun kirjan sivuja taitellaan ja käännellään taiteellisen vaikutelman saavuttamiseksi erilaisiin tarkoituksiin joulukoristeeksi, ikkunaan, seinälle, veitsitelineeksi jne.
Itsekin kirjoja kirjoittaneena ja julkaisseena tuo edellä mainitsemani kirjojen tuhoaminen tekee minut suorastaan pahoinvoivaksi. Tähänkö todellakin ollaan tultu? Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten kirja oli arvossaan ja niiden kirjoittajia pidettiin niinikään arvostettuina ihmisinä. Kirjailijan ammatti oli rankattu varsin korkealle ammattien joukossa ja kirjailijoiden mielipiteillä oli iso merkitys koko yhteiskunnassa.
Mutta miten onkaan tänään? On totta, että äänikirjoja on kätevä kuunnella, kun samalla voi tehdä esimerkiksi käsitöitä. On totta, että e-kirja mahtuu vaikka puhelimeen ja se on helppo ottaa esille missä vaan: junassa, bussissa, lääkäriin jonottaessa, mihin tahansa jonottaessa. On varmasti totta, että minua nuorempi sukupolvi ajattelee kirjoista erilaisesti, kun asunnoissa ei ole enää edes hyllyjä kirjoja varten.
Mutta onneksi joku vielä kirjoittaa ja julkaisee oikeita vanhan ajan kirjoja, varmasti niillä on lukijansa ja itsekin niitä toki luen. Mutta tuskin itse julkaisen enää mitään ainakaan paperisena kirjana (paitsi ehkä pieniä painoksia lähipiirin käyttöön), vaikka kirjoitankin suhteellisen paljon edelleen. Kuten viimekertaisessa blogitekstissäni taisin mainita, minun kannattanee pysytellä vain näissä blogeissa. Ja sitä paitsi, näistä sähköisistä sivuista on huono tehdä veitsitelineitä tai väännellä joulukoristeita, eikä tätä voi heittää myöskään roskalavalle, ellei heitä koko konetta saman tien.
Mutta kirjoittaapa ja julkaisee sitten miten itse kukin tykkää, on aina parasta ajatella kuten Johnny: ”Tärkeintä on, ettei ote kirpoa liaanista” – Johnny Weissmuller (Tarzanin näyttelijä)