Maaseudun vanhat tiet ja polut, joita ennen kuljettiin useimmiten jalan, veivät usein talojen pihoista ja jopa ihan ”kuistin edestä”. Eikä kukaan ollut moksistaan, ei talojen asukkaat eivätkä kulkijat. Mutta kokeileppa samaa tässä ajassa. Pahimmassa tapauksessa voisi saada jopa tuomion kotirauhan rikkomisesta tms.
Tämä tuli mieleeni, kun näin Kiikoisten Faceryhmässä erään vanhan talon kuvan, jonka pihan halki kuljimme kauan sitten äitini kanssa ompelijalle vaatteita ”pruvvaamaan”, kuten silloin sanottiin. Silloin kuljettiin usein metsäpolkuja ”oikoseen”, kun oikea maantie saattoi kiertää useita kilometrejä enemmän. Ja tietenkin nuo oikotiet kiersivät talojen pihoista, koska olivat alunperin karjan muovaamia reittejä navetoista niityille ja pelloille.
Tuo ompelijalle vievä polku on jäänyt syvälle muistoihini, koska kohtasin kerran polulla vihaisen ukkometson. Oli siis kevät ja metsot soitimella. Minä olin noin 5-vuotias ja hyppelin polkua eteenpäin jonkinmatkaa äitiäni edellä. Kunnes jähmetyin kauhusta paikalleni ja näin suuren linnun siivet levällään juoksevan kohti. Muistan linnun punaisen kidan ja terävän nokan, jolla yritti nokkia minua kaulaan. Äiti ei ollut onneksi kovin kaukana ja ajoi linnun tiehensä, mutta pelkäsin lintuja pitkään, pelkään vähäsen jopa vieläkin.
Vielä polkuihin ja teihin palatakseni, maaseudulla on puhekielessä sanonta ”siinä on vanha karttatie”, kun joku valittaa, että miksi tuosta tai tästä joku kulkee omien maiden läpi. Siis ilmeisesti monet polut ovat merkitty aikoinaan karttaan ja sitä ei pysty maanomistaja torppaamaan noin vaan, vaikka tie/polku kulkisikin liian läheltä pihaa. Toki karttateitä voidaan muuttaa ja etsiä sovittelemalla vaihtoehtoisia reittejä, mutta itse omistamillani mailla Kiikoisissa en halua niin tehdä. Tykkään, että kaikki on kuin vuosisatoja sitten ja pelloille kuljetaan samasta kohtaa kuin 1800-luvun alussa. Ei ihan pihasta, mutta melkein.
Toki ymmärrän nykypäivää tässäkin asiassa ja ettei uusia taloja edes sijoiteta suinpäin esimerkiksi vanhoille karttateille tai muinaisjäännösten sijaintipaikoille. Meillä on onneksi hyvä lupajärjestelmä, joka kartoittaa nämä asiat tarkoin. Mutta kaikkea ei välttämättä tiedetä etukäteen ja yllätyksiä voi tulla kaivauksien yhteydessä. Mutta ihan kaikkea ei tarvitsekaan tietää, elämä on yllättävää monella tapaa.