Taas eletään sitä aikaa syksystä, kun flunssa ja ”kaikenmaailman” virukset ovat liikkeellä. Minä kuulun jo siihen ikäluokkaan, että otan mielelläni vastaan influessarokotteen kun sitä tarjotaan. Ja viime syksynä otin myös koronarokotteen (en enää tiedä kuinka mones oli) ja myös pneumokokkirokotteen, koska olen riskiryhmää.
Kyllä, olen tietoinen rokotteiden mahdollisista riskeistä, mutta tiedän myös riskin sairaustumisen mahdollisuudesta. Tässä ajassa liikkuu paljon erilaisia salaliittoteorioita puolesta ja vastaan, että ellei ole hereillä, menee helposti oma ajatus hakoteille. Onneksi olen hereillä ja varsin tietoinen, ainakin vielä.
Tänä päivänä eri medioissa muuten kirjoitetaan paljon erilaisista sairauksista, usein saa lukea julkkisten sairaustumisista ja menehtymisistä ja helposti alkaa miettimään omia oireita ja tuntemuksiaan. Kyllä, minä helposti ”tunnistan” itsessäni monia oireita ja sairauksia, mutta jos ne olisivat kaikki totta, olisin jo ollut jonkin aikaa kuolleena.
Myös perimässä kannamme sairauksia, jotka saattavat puhjeta juuri silloin, kun sitä vähiten odotamme. Merkillistä sinällään, minä olen tähän asti välttynyt aika monilta perinnöllisiltä sairauksilta (diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, keliakia), enkä todellakaan ole mikään terveysintoilija enkä varmasti liiku niin paljon kuin pitäisi. Ja tuskin noilta em. sukurasitteilta välttämättä säästyisi, vaikka miten olisikin urheiluhullu.
Julkisuudessa puhutaan myös erilaisista traumaperäisistä sairauksista, joita ihminen saattaa kantaa vuosikaudet osin tietämättään, kunnes joku tapahtuma ns. katkaisee kamelin selän. Kun ihmiselle tulee ikää tarpeeksi, ja ehtii miettimään enemmän mm. lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia, myös monet ikävyydet tulee mieleen. Tällä erää en palaa kuitenkaan näihin kokemuksiin, vaikka kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon. Enkä myöskään tiedä, onko tämä blogi oikea foorumi siihen.