Taas kerran havahduin siihen ajatukseen, että miten nopeasti aika rientää. Juuri äskenhän se oli, kun kun sytytimme pihaan nuotion ja paistoimme makkaraa rakettien sädehtiessä taivaalla. Enkä muista mitä toivoin, en kai mitään tavallisuudesta poikkeavaa, realisti kun olen. Enkä myöskään tänään toivo tulevalle uudelle vuodelle mitään itselleni, mutta maailmanrauhaa toivoisin ja uskon, että moni muu toivoo samoin.
Myrskyn ja parin vaivaisen sähköttömän vuorokauden jälkeen miettii, että pienistä ei todellakaan kannata valittaa, koska Ukrainassa sinnitellään ilman sähköä jo monta vuotta peräkkäin. Ja – kuten tiedämme – sähköttömyys ei ole ainoa ongelma siellä. Talvi kiristää otettaan ja taistelut rintamalla vaan jatkuu ja jatkuu. Siksi toivokaamme tänä uutena vuotena yhdessä rauhaa Ukrainaan. Mikään ei ole sen tärkeämpää juuri nyt.
Kiitän kaikkia lukijoitani menneestä vuodesta! Toivotan kaikille onnellista uutta vuotta 2026!
”Jos pidät minusta lupaat poimia minulle kaikki tuikkivat tähdet tummalta taivaan kannelta. Jos pidät minusta oikein paljon lupaat noutaa minulle hopeisen kuun taivaalta. Mutta jos rakastat minua et tee turhia lupauksia.” (Tove Jansson)