Varmasti monet lukijoistani tietävätkin, että olen harrastanut musiikkia lähes koko ikäni ja pääasiassa olen soittanut saksofonia soittokunnissa, pidemmän ajan Kyröskosken vpk.n soittokunnassa. Aloitin Kiikoisten soittokunnassa 1975 eli jo 50 vuotta on mennyt kuin hujauksessa ”suu messingillä” ja matka vaan jatkuu – tosin en tiedä miten pitkään, mutta sen näkee sitten. Päivä kerrallaan…
Oheisessa kuvassa parin vuoden takaa soitan eräässä lasten kulttuuritapahtumassa nokkahuilua, joka on kiva ja leikkisä soitin ja ”sukua” saksofonille eli jokainen fonisti varmasti hallitsee myös nokkahuilun ainakin jollain tavalla. Aiemmin (vuosikymmeniä sitten) soitin hetken aikaa myös klarinettia, joka on sittemmin jäänyt kaappiin pölyttymään, mutta ehkäpä sille joskus käyttöä löytyy. Katsotaan.
Musiikki on ollut eräs tärkeä osa-alue koko tähänastisessa elämässäni. Toki se on paljon vaatinutkin, jos asiaa niin ajattelee, mutta kannattaa olla ajattelematta. Todellakin 50 vuoteen mahtuu paljon erilaisia keikkoja, keikkamatkoja ja vaikka mitä sattumuksia, jotka ovat jääneet muistiin eräänlaiseksi ääni- ja kuvakavalkaadiksi, jota on mukava muistella yksin ja porukalla. En kirjoita tähän mitään yksittäistä juttua tai sattumusta, koska ne eivät välttämättä avaudu lukijalle toivotulla tavalla eli pysyköön ne vain sisäpiirijuttuina. Elämä on.
Niin, paitsi tuuttausta, olen myös tuunannut eli tykkään tehdä esimerkiksi vaatteiden tuunausta. Koska nykyisin en viitsi enää käydä juurikaan vaateostoksilla, hyödynnän oman vaatekaappini sisältöä luovasti eli saksin ja ompelen kolttuja uuteen kuosiin. Miksi en tekisi niin, koska hyvää materiaalia on jäänyt aiemmin pienelle käytölle ja kangas on kuitenkin laadukasta. Ompelukonekin minulla on jonkinlainen, vaikka tykkään ommella paljon käsin riippuen kankaan laadusta.
Tänä päivänä muuten suuri määrä vaatejätettä menee suoraan kaatopaikoille, joka on harmillista. Vaatteen elinkaari on todella lyhyt ja jätteen määrä vaan lisääntyy. Mattojen raaka-aineeksi (matonkuteiksi) ei taida enää juuri kukaan käytöstä poistuneita vaatteitaan leikata, kuten ennen oli tapana. Muunmuassa äitini teki niin ja myös kutoi mattoja 1800-luvun alun kangaspuilla, jotka vieläkin ovat tallella. Ja niitä mattojakin on tallella ja käytössä edelleen. Näissä vaatteen elinkaari on ollut pitkä ja niin pitää ollakin.
Tähän loppuun ikuisia, mutta ajankohtaisia ajatuksia: ”Poliitikot ovat pinnistäneet kekseliäisyytensä äärimmilleen pystyäkseen löytämään uusia verotuskohteita”. (Sokrates)