Nyt päätin kirjoittaa valosta ja samalla kokeilla, osaanko liittää tähän tekstiini kuvan. Näköjään onnistuin! Aiemmin toki kirjoitin blogitekstini aina kuvan kanssa, mutta pitemmän päälle se kävi ongelmaksi. Ai miksikö? No monestakin syystä, mutta pääasiallisesti oli työlästä löytää juuri kyseiseen tekstiin sopiva kuva – ja siksi itse kirjoittaminenkin hidastui.
Kirjoittaminen (tai oikeastaan julkaiseminen) on hidastunut välillä monista eri syistä kuten esimerkiksi silloin, kun olin vielä työelämässä ja blogini aiheet liittyivät enemmän sosiokulttuuriseen työhöni ikäihmisten parissa. Ei, ei ikäihmiset olleet ongelma vaan kanssani työskentelevät pari lähihoitajaa, jotka eivät useinkaan pitäneet teksteistäni. En tiedä miksi, enkä tiedä myöskään, että mikä heillä oli suurin ongelma silloin, koska kuitenkin ylin johto oli varsin tyytyväinen kirjoituksiini ja kannustivat kirjoittamaan lisää. Ja niinhän minä tein.
Olen muuten kirjoittanut blogia jo vuosia, muistaakseni aloitin jonkinlaisen yritelmän jo vuonna 2008, mutta tosissani aloitin vuonna 2015. Kaikki tekstini ovat hyvässä tallessa ja osa kirjan muodossa muutamana painoksena perheen käyttöön. En siis täysin luota tähän digimaailmaan, jossa teksti voi hävitä äkkiä tai sitten se säilyy ikuisuuksia. Siksi kirjoittamisessa pitää olla erittäin tarkkana monellakin tapaa.
Blogin kirjoittaminen sopii toisille ja toisille taas ei. Minusta lyhyt teksti löytää aina paikkansa ja kun niistä lyhyistäkin kirjoituksista syntyy ajan oloon pitkä teksti, kokonainen kirja tai kirjoja. Samaan tapaan syntyy pöytäliina pienistä virkatuista neliöistä tai kudotuista neliöistä lämmin torkkupeitto. Tässä kohtaa tulee mieleeni eräs rakennustyömaa, jossa vierailija kävi ja kysyi ensimmäiseltä kohtaamaltaan työntekijältä, että ”mitä sinä teet?” Tämä vastasi, että ”siirrän tiiliä kärryillä kohdasta A kohtaan B”. Sitten samainen vierailija kysyi toiselta samoin tiiliä siirtävältä henkilöltä saman kysymyksen ja tämä vastasikin: ”minä rakennan katedraalia”.
Mutta nyt pitää lopettaa tämä pohdinta ja lähteä ulos nauttimaan aurinkoisesta päivästä ja kukkamaan pienistä vihreistä aluista. Kevät!
