Kuukausi: kesäkuu 2026

Pikkulinnut saattavat tehdä pesänsä melkein mihin tahansa; esimerkiksi ränniin, josta kyllä lähtevät viimeistään kaatosateella. Tänä kesänä meidän lintulauta on ollut suosittu ja miksei, onhan siinä katto päällä ja paikka sopivasti tuoksuvadelmapensaan suojassa.

Tämä lintu, siis lehtokerttu näyttää todellakin erittän vaatimattomalta, on pieni (noin 10 -12 cm), mutta laulaa  kauniisti, ja nyt pesässään hipihiljaa ja hautoo munia hautomasta päästyäänkin. Tämä kerttunen ei pelkää ihmisten ääniä, ei lasten mekastusta eikä edes erilaisten työkoneiden ääntä pihapiirissä. Selvästikin se on päättänyt saattaa maailmaan poikaset, jotka kaiketi kuoriutuvat ihan näinä hetkinä.

Lehtokertun latinalainen nimi on Sylvia borin ja mietinkin, että juuri tästä linnustako Sakari Topelius kirjoitti runon vuonna 1853 ja myöhemmin Karl Collan sävelsi runon lauluksi, josta tulikin yksi rakkaimmista joululauluistamme. Mutta olin väärässä, Topeliuksen lintu oli nimittäin  – toki kerttujen sukuun kuuluva – mustapääkerttu, joka talvehtii Sisiliassa ja josta laulun tekstikin kertoo.

Kerttuja on siis monia lajeja ja lentävät usein jopa Afrikkaan asti talvehtimaan. Ja mikä merkillistä, ne paitsi laulavat öisin, myös lentävät öisin varsinkin pitkillä muuttomatkoillaan.  Ihminen ei voi kuin ihmetellä näiden pienten lintujen elämää ja sinnikkyyttä päivästä toiseen.

Ihmetellään siis lisää ja minä ainakin aion jatkossakin seurata ”meidän” lehtokertun pihaelämää tulevine poikasineen. Toivottavasti säästyvät petolinnuilta, joita niitäkin pihassamme kaartelee silloin tällöin. Elämä on.

 

Katselin tässä joku päivä paikallislehdestä kuvaa erään koulun riemuylioppilaista 50 vuoden takaa. Paljon tuttuja kasvoja, nyt toki nuo kasvot jonkin verran muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Onneksi oli julkaistu nimet kuvan alla, joka helpotti huomattavasti tunnistusta.

Aika tekee tehtävänsä, mutta kuva palautti mieleen taas monia muistoja. Tiedän kyllä, että ”ken vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään”, mutta silti: muistan esimerkiksi sen, että minua ei kutsuttu naapurin tytön ylioppilasjuhliin, vaikka olimme samanikäisiä ja lähinaapureita. Toisen naapurin tytöt olivat kutsuttu ja olin kieltämättä tästä silloin erittäin loukkaantunut, tunsin toiseutta, arvottomuutta ja siinä hetkessä myös kipeää yksinäisyyttä.

Siihen aikaan (1970-luvulla) ei tietenkään ymmärretty, mitä tarkoittaa syrjintä, ei puhuttu mitään myöskään toiseudesta tai poissulkemisesta. Nämä termit ovat myöhempää oivallusta myös itselleni ja vasta aikuisena ymmärsin asioiden oikean ytimen. Jonkun ”piirin” – oli se sitten uskonnollinen, poliittinen (usein myös monisukupolvinen poliittisuus) tai mikä tahansa – ulkopuolelle joutuminen silloisessa kyläyhteisössä oli jossain mielessä samaa, kuin olisi ollut näkymätön ja ”poissa”.

No, jos tarkemmin mietin, niin joiltakin osin ”poissa” eli normien ulkopuolella  olen ollutkin koko ikäni. Oikeastaan opin jo ajat sitten rakentamaan toiseudesta ympärilleni ikään kuin panssarin, joka on turvallinen ja maadoittava tila elää ja hengittää. Juuri toiseudessa olen parhaimmillani ja pystyn kirjoittamaan parhaat tekstini. ”Poissa” siis tarkoittaa minulle monia asioita ja toiseus oman tien kulkemista, olkoon miten mutkainen ja kuoppainen tahansa. Maisemat ainakin tähän asti ovat olleet huikaisevia.

Juhliin kutsumattomuudesta tulikin mieleeni juttu entisajoilta, kun eräs emäntä näki ikkunasta hautajaisvieraiden saapuvan naapuriin. ”Ei sitte meitä kutsuttu”, hän sanoo isännälle, joka lukee lehteä keinutuolissa ja vastaa verkkaiseen tapaansa: ”kuollaan sitä meilläkin.” Niin, metsä vastaa aina siten kuin sinne huudetaan. Eikö vaan?

Tämänkertaisesta tekstistäni taisi tulla vähän synkeää, mutta kuten sanottu, se tulee mitä tulee. Siitä huolimatta maistellaan mansikoita ja kuunnellaan kesää ja suviyön ihmettä: ”Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan, on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa.” (F. E. Sillanpää)

 

Kesä tuo mukanaan paitsi kauniin ja kukoistavan luonnon, myös erilaisia muistoja. Helposti muistamme esimerkiksi sateisen kesän tai kylmän kesän. Milloin sellainen on ollut viimeksi? Minulla ei ihan heti tule mieleen, mutta muistan isäni  joskus kertoneen oman isänsä muisteluna, että ”kesäkuussakin oli vielä rekikeli”. No, ihan hetkeen sellaista ei ole ollut, onneksi.

Vanhemman väen muistoissa kesä 1939 on jäänyt mieleen kauniina ja helteisenä, koska sellaisia eivät yleensä kesät olleet siihen aikaan. Tänään tilanne on aivan toinen ja odotettavissa on aina vaan helteisempiä säätiloja. Mutta me ihmiskuntana olemme sopeutuvaisia ja kekseliäitä. Juuri äskettäin luin jostain, että asuntojen lämpötilaa voi helteellä säädellä jonkin verran ulos asennettavilla verhoilla (markiiseilla). Mitkään verhot eivät juuri auta sisäpuolella, koska ne kuumenevat nekin ja paras ratkaisu olisi esimerkiksi markiisit ikkunan ulkopuolella. Eli jos kuumuus pääsee ikkunoihin ja niiden väliin, peli on menetetty siltä osin.

Mutta  koska kesäaika on täällä vain hetken, yritetään selviytyä helteestä ja katsellaaan luonnon kauneutta. Juuri nyt ikkunan takana kukkivat syreenit täydessä kukassaan ja tuoksu on huumaava. Juhannusruusut ovat vielä nupulla, mutta myös niiden tuoksu lumoaa. Nyt en muistele, miten kovalla työllä ja vaivalla kukat, pensaat ja puut olen tälle tontille aikoinaan istuttanut. Ja edelleen jotain siirtelen ja jaan, mutta erittäin pienessä mittakaavassa. Aika aikaansa kutakin.

Olen istuttanut myös tammia idättämällä niitä pienistä terhoista, joka ei ole ihan helppo juttu ainakaan omasta mielestäni. Suurimmat ovat nyt noin 10 metrisiä ja pienimmät (viime vuonna istuttamani) noin puoli metriä. Sanotaan, että tammi kasvaa 300 vuotta, elää toisen 300 vuotta ja kuolee 300 vuotta. En ole ajatellutkaan, että minun elinaikanani näkisin istuttamani tammet isoina, mutta olen niiden vihreyteen ja erityisyyteen tyytyväinen jo nyt ja tykkään seurata niiden kasvua vuodesta toiseen.

”Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämäsi onnellinen, aloita puutarhanhoito”. – Kiinalainen sananlasku