Mikään ei taida olla kesällä mukavampaa kuin ristipistojen ompelu syreenien varjossa. Ja samalla voi kuunnella radiota, koska linnut eivät enää näin keskikesällä juurikaan laula. Kuuntelisin itse siis linnunlaulua mieluimmin kuin radiota, mutta radiokin on ihan hyvää seuraa leppoisana kesäpäivänä.
En kaipaa enää hirveästi ihmisseuraa, siis lähipiirin lisäksi, vaikka joskus toki on kiva jutustella niitä näitä kivan ystävän kanssa. En myöskään käy kulttuuritapahtumissa, vaikka omasta mielestäni olenkin kulttuuri-ihminen henkeen ja vereen. Ehkäpä on niinkin, että sain työvuosinani huseerata usein kulttuurin parissa ja kohtasin myös paljon erilaisia ihmisiä päivittäin. Ehkäpä joku sisäinen ”kiintiöni” täyttyi ja nyt on kiva jatkaa elämää toisenlaisissa kuvioissa. Aika aikaansa kutakin.
Käsityön tekeminen muuten on hieno perinne ja myös jonkinlainen terapiamuoto, kuten monissa yhteyksissä on todettu. Ja kesällä juurikin ulkona näpertäminen tuntuu kivalta. Tosin samalla ainakin itse silmäilen mm. perennapenkkiä, että mitähän tuollekin pitäisi tehdä. No ei mitään ainakaan juuri nyt, kun kukat ovat kauneimmillaan ja aurinko paistaa täydeltä terältä.
Tähän ei tällä erää mitään lisättävää. Nautitaan lämmöstä ja auringosta juuri nyt, ja muistetaan, että loskaa ja pimeyttä on taas tulossa eräänä päivänä, mutta se on sen ajan murhe. Päivä kerrallaan.