… paitsi, että tänään on kunnon sadepäivä, joka on mennyt suurelta osin lepäämiseen. Kyllä, ihminen tarvitsee lepoa, myös eläkeläisenä ja mielestäni juuri silloin erityisesti. Monet eläkeläiset tosin väittävät, että ”eläkkeellä vasta kiirus onkin”, mutta minä olen vahvasti eri mieltä. Useinhan nuo eläkeläisen ”kiireet” saattavat olla itse aiheutettuja, kiireet, joilla (edelleen) halutaan pönkittää yksilökeskeistä tarpeellisuuden tunnetta, jolla ei välttämättä ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
Niin, tiedän kyllä, että joku/jotkut lukijoistani saattavat olla kanssani eri mieltä ja toki ymmärrän sen. Jokainen taaplaa tyylillään kunhan muistaa kuolevaisuutensa eli Memento Mori, joka on stoalainen muistutus elämän rajallisuudesta. Se ei ole synkkä ajatus, vaan kehotus arvostaa hetkeä ja elää täydesti, tietoisena siitä, että jokainen päivä voi olla viimeinen. Memento Mori toimii eräänlaisena kompassina, joka ohjaa meitä kohti merkityksellisiä valintoja ja auttaa jättämään turhan murehtimisen taakse. Stoalaisuudesta voi lukea lisää vaikka täältä: http://stoalaisuus.fi
Stoalaisuudesta tulikin mieleeni mielen tyyneys, joka on erittäin tärkeää säilyttää tilanteessa kuin tilanteessa. Ei, en ole itse todellakaan mikään mallisimerkki mielen hallinnasta, mutta olen yrittänyt opetella sitä. Politiikassa mielen hallintaa tarvitaan erityisesti, vaikka se toisinaan oli omalta osaltani kovin vaikeaa. Onneksi minun ei tarvitse enää miettiä niitä asioita.
Onneksi ei tarvitse miettiä työhön liittyviä juttuja, enkä ole juuri niitä miettinytkään moniin vuosiin. Olen mielessäni kääntänyt uuden lehden jo kauan sitten enkä aio palata työmenneisyyteeni enää koskaan, en hyviin enkä huonoihin päiviin, molempia riitti ihan tarpeeksi asti ja enemmänkin.
Kokonaisuutta ajatellen (olin kaikenkaikkiaan noin 50 vuotta työelämässä, joka aika sisältää äitiyslomat, vuorotteluvapaat ja opintovapaat) minulla on paljon hyviä muistoja työvuosiltani ja kivoista työkavereista eri työpaikoilla. Näitä aikoja on kiva joskus muistella ja muistelenkin, mutta suodattimella: jätän muistikuvien ulkopuolelle ja ikään kuin kasvottomiksi ne henkilöt, joiden lähellä ei ollut koskaan helppo hengittää. Varmasti tällaisia henkilöitä on jokaisen lähellä ja heidät on helppo tunnistaa esimerkiksi siitä, että ovat energiasyöppöjä. Eli tavallaan imevät toisesta ihmisestä valon, ilon ja energian. Kuulostaako tutulta?
Niin, elämä ja mielen tyyneys tarvitsee valoa ja voimaa eikä kenekään pitäisi koskaan tulla sen valon eteen. Tämä pitää muistaa ikääntyneenäkin ja nuorelle ohje on suorastaan välttämätön.
Sade jatkukoon…